Sotaretoriikka Venäjällä - Uhka- ja uhrinarratiivit Venäjän hyökkäyssodan selitysmalleina

Abstract

Artikkelissa analysoidaan, miten Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan selitetään Venäjän sotatieteellisessä tutkimusyhteisössä ja historiasta kiinnostuneelle laajemmalle yleisölle kahden keskenään ristiriitaisen selitysmallin avulla. Yhtäältä uhka-mallissa Venäjän toimintaa oikeutetaan vetoamalla Ukrainan muodostamaan sotilaalliseen uhkaan Venäjän turvallisuudelle. Toisaalta uhri-selitysmallissa Ukrai­na esitetään lännen vasallina, jonka avulla länsi pyrkii heikentämään Venäjää. Myös historia-aiheisilla sivustoilla julkaistut tekstit nojaavat dualistiseen ajatukseen Venäjän ja lännen geopoliittisesta vastakkainasettelusta, historiallisesta russofobiasta ja lännen dominointipyrkimyksistä, jotka kulminoituvat Ukrainassa. Selitysmallit eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan enemmänkin kyse on strategisen tason narratiiveista, joilla voidaan perustella sekä sodan lopettaminen (Ukrainan muodostaman uhan poistuminen) että sen jatkaminen (eksistentiaalisen uhan muodostuminen Venäjän valtaregiimille). Tutkimusyhteisöjen tulkinnat erikoisoperaation taustoista myötäilevät Kremlin sotaretoriikkaa, jonka kaikupohjaa asiantuntijapuhe vahvistaa entisestään. Keskustelussa on vähän tilaa pohdinnoille siitä, miten sota päätetään tilanteessa, jossa Venäjän asema on muuttunut kestämättömäksi.