Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ja seksuaalisuus

Abstract

Seksuaalitoimintojen häiriöt ovat yleinen haittavaikutus monille lääkeaineille. Yleisimpiä lääkkeiden aiheuttamia häiriöitä ovat seksuaalinen haluttomuus, kiihottumisvaikeus, orgasmivaikeudet ja hyperseksuaalisuus. Seksuaaliset toiminnot ovat monimutkaisia, ja niihin osallistuu useita hormoneita ja hermoston välittäjäaineita. Myös psyykkiset, sosiaaliset, kulttuurilliset ja emotionaaliset tekijät vaikuttavat seksuaalisuuteen. Katsauksessa perehdytään keskushermostoon kohdistuvien lääkkeiden aiheuttamiin seksuaalihaittoihin sekä farmakologisiin mekanismeihin haitallisten vaikutusten taustalla. Lääkeaineet voivat vaikuttaa seksuaalitoimintoihin monen mekanismin kautta. Psyykenlääkkeistä serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet ja prolaktiinitasoja nostavat antipsykootit aiheuttavat eniten seksuaalitoimintojen häiriöitä. Pitkäaikainen opioidihoito voi johtaa hypogonadismiin, maksaentsyymejä indusoiva epilepsialääkitys hormonaalisiin muutoksiin, ja Parkinsonin taudin lääkkeet voivat johtaa yliseksuaalisuuteen. Lääkkeiden aiheuttamat seksuaalihaitat ja niiden kokeminen ovat yksilöllisiä. Jos haittavaikutus on annosriippuvainen, ongelma voi korjaantua lääkkeen annostusta tai ottoajankohtaa muuttamalla. Mikäli lääkitystä ei voida muuttaa, tulisi erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja pohtia yhdessä potilaan kanssa. Lääkkeiden vaikutukset seksuaalisuuteen tulee huomioida jo lääkitystä valittaessa, mutta viimeistään apteekissa lääkettä haettaessa. Farmasian ammattilainen on tärkeässä roolissa lääkehoitoon sitoutumisessa, joten lääkkeen käyttäjän kokemat seksuaalihaitat kannattaa ottaa puheeksi ja etsiä yhdessä ratkaisuvaihtoehtoja. Tyytyväisyys omaan seksuaalisuteen on tärkeä osa terveyttä, minkä vuoksi myös seksuaalitoimintojen häiriöitä kannattaa hoitaa. Lisääntynyt tietous aiheesta antaa mahdollisuudet parempaan lääkeinformaatioon sekä yksilöllisesti räätälöityyn lääkehoitoon.