Terveyssosiaalityö ja sosiaaliset riskit psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa

Abstract

Psykiatrisessa hoidossa olevat potilaat kohtaavat arjessaan sosiaalisia riskejä ja niiden aiheuttamaa epävarmuutta. Tässä artikkelissa tutkitaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ilmeneviä sosiaalisia riskejä ja terveyssosiaalityön roolia niihin vastaamisessa. Aineistona toimii 191 psykiatrisen potilaan potilaskertomustekstit vuosilta 2009–2019. Aineisto analysoitiin mixed methods -menetelmällä yhdistämällä aineistolähtöistä kategoria-analyysiä ja logistista regressioanalyysiä.

Tulosten mukaan psykiatriset potilaat kohtaavat laajasti sosiaalisia riskejä. Sosiaaliset riskit on jaoteltu tuloksissa yhdeksään eri kategoriaan: työkykyyn, sosiaalisiin suhteisiin, riippuvuuksiin, talouteen, väkivaltaan ja rikoksiin, arjen toimintakykyyn, ylisukupolvisuuteen, asumiseen sekä omaisen kuolemaan ja luopumiseen. Sosiaalisten riskien esiintyvyys vaihteli huomattavasti, kun terveyssosiaalityön kirjauksia verrattiin kokonaisaineistoon. Terveyssosiaalityöntekijöiden osa-aineistossa talouden ja asumisen teemat nousivat enemmän ja sosiaalisten suhteiden, riippuvuuksien sekä väkivallan ja rikosten kategoriat vähemmän esille kuin kokonaisaineistossa. Logistinen regressioanalyysi osoittaa, ettei kyse ole potilaiden ohjauksen problematiikasta.

Tutkimustulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että sosiaalisten riskien tunnistaminen ei ole systemaattista psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Tutkimusaineistossa on paikannettavissa myös tilanteita, joissa sosiaalisten riskien hallinta näyttäytyy riittämättömänä. Tutkimuksessa terveyssosiaalityö näyttäytyy jäsentymättömänä toimijana, jonka hallinnan tavat suhteessa sosiaalisiin riskeihin vaihtelevat.

Sosiaalisia riskejä tarkastelemalla voidaan saada arvokasta lisätietoa psykiatrisen hoidon taustalla vaikuttavista potilaiden elämäntilanteista sekä palvelujärjestelmän katvealueista. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että arjessa esiintyvät sosiaaliset riskit lisäävät huono-osaisuutta. Sosiaalisten riskien tunnistamisella ja niiden hallinnalla voidaan edistää psykiatristen potilaiden kuntoutumista ja elämänhallintaa.